maanantaina 25.12.2006

Arvasinhan mä sen, että jotain mukavaa siellä oli tiedossa, kun ihmiset niin hössöttäväisiä oli! Toissapäivänä se hössötys saavutti huippunsa, se puu tuotiin sisälle ja illalla saatiin jo ekat maistiaiset kinkusta. Tai mitä hitsiä, ne enää mitään maistiaisia ollu, kun kaikki rohmuttiin niin, että kuola vaan valu pitkin poskia. Ainakin mulla ja Kapulla, mamman ja iskän suupieliä en kerenny seuraan.

Huono kuva, mutta menköön, kun ei parempaakaan ollu tarjolla.Minä siis joulutunnelmissa. Tai ehkä ennemmin mamma joulutunnelmissa. Ihmiset saa kai jotain sairasta mielihyvää siitä, että ne saa pukee meille kaikenmaailman rimpsutuksia.

"Alla joulupuun, ei voi olla kukaan muu, sielläsiellä se Kiara on.." (Varastin tosta puusta yhen sellasen kimaltavan pallon ja potkin sitä pitkin olkkaria. Mamma ei innostunut)

Eilen oli sit se oikein vilkas ja kinkuntuoksuinen päivä. Me jakauduttiin päiväks kahteen sakkiin, toiseen kuulu me tytöt ja toiseen noi meijän pojat. Noi pojat lähti iskän vanhemmille ja kirkkoon (Kapu ei menny kyllä kirkkoon saakka) ja me sit ton äipän kanssa Mummulle ja Papalle syömään ja kattoon joulupukkia. Sieltä löyty Mummun ja Papan lisäks mun pien Vilmani äiteineen ja vielä mun Eira-mummukin, joka on niinkun niin yks mun suosikki-ihmisistäni.

Minä ja Eira-Mummu (liimasin itteni joka välissä sen kylkeen kiinni, jopa siinä määrin, että mamma katto tarpeelliseks käskee mut jo välillä poiskin. Etenkin ruokailun ajaks. Mä luulen, että mamma oli vaan mustasukkanen)

Siinä ne ihmiset sitten söi ittensä ähkyyn, ja minäkin kyllä söin, mutta olisin voinu syödä paljon enemmänkin..(Taas törmättiin ihmisten sääntöihin, "ettei massu tuu kipeeks" ja jäkäjäkä..) Sit jäätiinkin vartoileen sitä paljon puhuttua Joulupukkia, jota etenkin Vilma jo kovasti kaipas. Pappa katos tässä välissä jonnekin..

..ja tilalle tuli..Pappa valepuvussa! Huijausta! Kohtelivat sitä kun vierasta, ja se puhu omituisella äänellä, näytti omituiselta ja käveli kyttyrässä, mutta ei mua niin vaan huijata. Tässä Vilma onkin jo sen sylissä saakka ja laulaa luikautti se siinä kauniisti jonkun kivan joululaulunkin.

Mä se vaan heilutin tolle "pukille" häntää ja olisin sitä pusinu koko ajan, kun tuttu mies oli, vaikkakin kummallisissa vermeissä. Vilmaa se onnistui hämään, eikä Vilma hoksannu kenen sylissä sitä oikeestaan istuikaan.

Nonniin, siirrytääs sit jo lahjojen jakoon! Mä tiän, että siä on jotain mulle, ihan varmasti on, täytyy olla..

Kävisköhän tältä puolelta parempi flaksi, jos oikein kauniisti tässä istuis..

Vilma autto innokkaasti pakettien jaossa..

Voi jehna, pari meikäläiselle! ..ja eikun kimppuun. Juoksin aarteineni vähän kauemmas hälystä eteiseen, kyllähän ruokarauha on oltava..

Joskus ne lahjatkin loppuu, vaikkei tahtois ja pukin piti jatkaa matkaa..(ulos, että pääsee taas takas sisälle?)  

Ja voi niitä riemun hihkaisuja, kun Vilma aukoi pakettejaan, ihmetteli uusia leluja ja tarvikkeitaan. Kyllä joulu on ennenkaikkee lasten (ja koirien ;)) juhla. Mullakin meni loppuilta mukavasti siinä eteisessä loikoen ja uusia herkkuluita nakerrellen. Kyllä joulu on meinaan sit mukavaa aikaa!

Jahka se suurin hössötys siitä alkoi laantua, me pakattiin mamman kanssa omat kamamme ja ajettiin rauhaksiin takasin kotiin poikien luo viettään vielä hiukan ihan ikiomaa joulua kotona. Ja oli sinne iltaankin vielä jotain ihanaa säästetty mulle ja Kapullekin..Uudet pehmolelut ja isot namipussit kuonoa kohti! (lämmin ja herkullinen kiitos niille ihanille Humppilan tontuille)

Tässä Gabriel vartoo herkkuja vesi kielellä..

Meitsi ja mun uus lempparilelu..Muistuttaa mua parhaista ystävistäni.

..Puuh! Koville otti, mutta sainpas sen rikki!

Gabriel-mokoma säästi omansa ehjänä..Mutta vartokaas vaan, kun sen silmä välttää, niin mä käyn nappaan senkin..

Mamma sai joululahjaksi niin hienot amppeli-/lyhty-telineet, että niistä on laitettava vielä kuva..

..meinaan onko komeampaa profiilia nähty kuin meidän jellonien?