Toi meidän täystuho sitten otti ja täytti ensimmäisen vuotensa. Sen kunniaks mätettiin hyvällä omatunnolla maksalaatikkonakkikeksi-kakkuja pikkumassut pullolleen. Mutsi ei syöny. Se ei ehkä vaan ymmärrä hyvän päälle.
Onnea, Täystuho!
Miks mä nyt tituleeraan sitä täystuhoksi, niin siihen on olemassa ihan hyvä syy. Meille tuli tiistaina mieluisa vieras kylään, se mamman Elise-serkku, ja ovikellon soidessa mamma avas vanhaan tapaan ylimääräseen makkariin (me puhutaan vallan "kissahuoneesta", kun se on kai pääasiassa niiden oman rauhan vuoksi portitettu) menevän portin ja me juostiin sinne. En tiedä, miks me tehään näin, koska sillonhan me ei päästä suorilta vieraiden kimppuun kielinemme ja hyppyinemme? Joka tapauksessa me juostiin portin taka, mamma sulki sen ja meni avaan oven. Kun Kaprille selvis, kuka sieltä tuli, se otti huoneen matkan vauhtia, taklas portin kumoon ja ryysi onnellisena vieraan luokse. Ei sen ihan niin pitäny mennä? Koska portin lukon toinen puoli oli kiinni ovilistassa, ovilista rojahti alas osuen matkalla seinällä olleeseen lampettiin, joka niinikään rojahti alas ja tuhannen säleiksi. Lasia maailma täynnä ja onnelliset hauvat teputtamassa ympäriinsä. Se siitä portista ja ovilistasta ja lampetista. Mamma sano, että ikäänkun siinä ei olis ollu tervetulotoivotuksia riittämiin, näki Kapri vielä tilaisuutensa tulleen ja kävi isommalla hädällään kyseisen huoneen valkoisella matolla..(Kapri käytti pienenä tota huonetta aina vessanaan..) Mutsi näytti siltä, ettei se tienny itkiskö vai naurasko, ja se tyyty vaan toteen Eliselle: "Niin että tervetuloa meille.." ;)
No joo. Keskiviikkona juhlittiin sit tosiaan Kaprin syndejä ja eilen tuli sit taas ihania vieraita.
Jokohan ne pian tulee, pohtii Täystuho..
Ja tulihan ne! Humppilan kamaralta saapui se meidän Jaro-kaveri mammansa Vippen kanssa. Kuvasatoa ei tällä kertaa siitä ole, kun ne kaks kuvaa, jotka mutsi ehti ottaa ennenkun kameran akku loppu, sisältää pelkkiä karvasia takapuolia ja punaseks muuttuneita silmiä. Että ei toi mutsi kauheesti pääse taidoillaan retosteleen. Mutsi ja Vippe juorus useemman tunnin teekuppiensa ääressä, me leikittiin ihanan Jartsin kanssa ja ehtoolla heitettiin porukalla kaupunkilenkki. Jaro, jos sä kuulet: oli siistiä kun kävit! Tulkaa uudemman kerran taas pian, teidän kanssa meillä on aina niin mukavaa!
Tänään startattiin päivään normaalia pidemmällä lenkillä, kun aurinko houkutteli ulos. Lenkin jälkeen mutsi otti asiakseen ottaa meidän kanssa vähän sitä tottista, joka on viime aikoina jääny vähän vähiin.
"Haa, sullon makkaraa, mä tiän, mä tiän!"
Meitsi muistaa kuitenkin hienosti jo opitut asiat ja otettiin me vähän uusiakin. Kaprin kanssa treenaillaan perusjuttuja. Mutsi sano, että Kapri osotti kyllä taas olevansa tosi oppivainen tyttö, kunhan vaan malttaa kanavoida sen energiansa opiskeluun yleisen hössöttämisen ja mamman ovilistojen uudelleenmuotoilun sijaan ;) Kaprille vedettiin varsinkin kehäkäyttäytymistä, ja mutsi oli haltioissaan, kuinka vähällä vaivalla se sai nyt ton Täystuhon ravaan kaunihisti ja loikkimatta kuin kani. Sit hiukan vapaata leikkiä omassa pikkupihassa, jonka neliöt riittää tarvittaessa, uskomatonta kyllä, myös ihan formulavauhtiin..
Ai niin. Vielä yks kappale itselleen tekemistä keksivää kissaa. Sillä on vettä lattiatasossa kyllä, mutta viisaampi tykkää hoitaa homman mielummin näin..;
Ronttikin tuli tsekkaan olisko ruokaa jaossa, mutta sai kyllä pettyä..pelkkää vettä tällä kertaa :)
No joo. Keskiviikkona juhlittiin sit tosiaan Kaprin syndejä ja eilen tuli sit taas ihania vieraita.
Jokohan ne pian tulee, pohtii Täystuho..
Ja tulihan ne! Humppilan kamaralta saapui se meidän Jaro-kaveri mammansa Vippen kanssa. Kuvasatoa ei tällä kertaa siitä ole, kun ne kaks kuvaa, jotka mutsi ehti ottaa ennenkun kameran akku loppu, sisältää pelkkiä karvasia takapuolia ja punaseks muuttuneita silmiä. Että ei toi mutsi kauheesti pääse taidoillaan retosteleen. Mutsi ja Vippe juorus useemman tunnin teekuppiensa ääressä, me leikittiin ihanan Jartsin kanssa ja ehtoolla heitettiin porukalla kaupunkilenkki. Jaro, jos sä kuulet: oli siistiä kun kävit! Tulkaa uudemman kerran taas pian, teidän kanssa meillä on aina niin mukavaa!
Tänään startattiin päivään normaalia pidemmällä lenkillä, kun aurinko houkutteli ulos. Lenkin jälkeen mutsi otti asiakseen ottaa meidän kanssa vähän sitä tottista, joka on viime aikoina jääny vähän vähiin.
"Haa, sullon makkaraa, mä tiän, mä tiän!"
Meitsi muistaa kuitenkin hienosti jo opitut asiat ja otettiin me vähän uusiakin. Kaprin kanssa treenaillaan perusjuttuja. Mutsi sano, että Kapri osotti kyllä taas olevansa tosi oppivainen tyttö, kunhan vaan malttaa kanavoida sen energiansa opiskeluun yleisen hössöttämisen ja mamman ovilistojen uudelleenmuotoilun sijaan ;) Kaprille vedettiin varsinkin kehäkäyttäytymistä, ja mutsi oli haltioissaan, kuinka vähällä vaivalla se sai nyt ton Täystuhon ravaan kaunihisti ja loikkimatta kuin kani. Sit hiukan vapaata leikkiä omassa pikkupihassa, jonka neliöt riittää tarvittaessa, uskomatonta kyllä, myös ihan formulavauhtiin..
Ai niin. Vielä yks kappale itselleen tekemistä keksivää kissaa. Sillä on vettä lattiatasossa kyllä, mutta viisaampi tykkää hoitaa homman mielummin näin..;
Ronttikin tuli tsekkaan olisko ruokaa jaossa, mutta sai kyllä pettyä..pelkkää vettä tällä kertaa :)
Kommentit