03.05.2008

Kapri:

Aamustartti Kiaran ja mutsin kanssa sillä hurisevalla ja pörisevällä liikkuvalla pesällä. Mutsi ajo, mä neuvoin ja kun seuraavan kerran pääsin siitä hurisevasta ulos, oltiinkin jo maalla, siellä missä meijän Humppilan poikaystävät pitää omaa majaansa. Ihmeellistä, eikö?

Mä en edes huomannu, että Kiara jäi sinne tarhaan Ronnien ja Jaron kanssa, kun mä ja Ramos taas hypättiin sinne Ramoksen porukoiden liikkuvaan laatikkoon. Mutsi tuli sinne kans ja sit ne poikien porukat Vippe ja Jukka, ja sit me liikuttiin taas. Mä en voinu neuvoo, kun olin takapaksissa.

Hujaus ja taas kun päästiin seuraavan kerran jalotteleen, oltiinkin jo sellasella kentällä, mikä tulvi uusia hajuja. Siinä mä huomasin, että Kiara puuttuu. Oli alkuun vähän kumma olo, enkä oikein tienny missä mun olis kannattanu kulkee kun mä aina suhteutan oman kulkemiseni Kiaraan. Hyvin se sit kuitenkin meni. Mutsin kädet oli kuulemma hivenen toista mieltä. Mulloli kauhee kiire tutustuun joka paikkaan ja nuuskia kaikkee ja kiirehtiä sinnetännejatonne, eihän tätä aikaa mielinmäärin oo hukattavaks. Kun oltiin oltu paikan päällä hetki (mutsi sanoo kolme tuntia), mä osasin jo chillata.


1572604.jpg
Sanovat kaljuksi, en tiedä miksi.


1572592.jpg
Ramos hengaili mun kanssa..

1572581.jpg
..ja näin mä sielä velipoikani Leevinkin porukoineen. Leevin äipällä ja iskällä oli mukana kaks sellasta huisaa pikkuleijonaa.

1572607.jpg
Mä kävin Helppä-tätin kaa heittään vähän rinkiä siä muitten samannäkösten koirien kanssa (kuva: Tarja L. kiitos!)

1572609.jpg
Osasin mä kai pönöttää paikallani vähän silleen kun te ihmiset tykkäätte joskin se paikallaan pönöttäminen ei oo mulle luontainen juttu.. (kuva:Tarja L.)

Välillä me juostiin, ja muahan ei muuten kahesti tarvi kehottaa siihen hommaan. Hubaa! Iloisia hyppyjä ja koikkaloikkasia eteenpäin, elämä on hirveen ihanaa! Ramoskin sai oman osansa siitä juoksemisesta ja pönöttämisestä, ja se suoriutu muuten tosi mallikkaasti. Joskus tääkin huvi sit kuitenkin loppu ja tovin istuksimisen jälkeen me loikattiin taas liikkuvaan laatikkoon. Merkillistä kyllä, kohta mä olin taas näiden poikaystävien majalla ja tarhaan jäänyt porukka Ronnie, Jaro ja Kiara repes riemusta. Leikittiin vielä sen verran porukalla, että kaikille tuli hiki ja Vippe ja Jukka tankkas mutsia teellä ja jollain ihmisten nannalla ennen kun lähettin taittaan matkaa takas kotiin. Kotimatkalla mä nukahdin kaikkien yllätykseks enkä neuvonu mutsia yhtään. Näin vaan unta, että näkisin noi yyberkivat leikkikaverit pian uusiks.