lauantaina 7.10.2006

Tänään mä pääsin pitkästä aikaa mamman ja iskän mukaan Forssaan kauppareissulle. Koko kesän mä oon möllöttäny kotona Kapun kanssa sen aikaa kun ne on huvitellu Forssassa, kun mamman mielestä on ollu turhan kuumaa mun turhia matkustella. Siispä olinkin ylen onnellinen, kun pääsin mukaan. Forssan reissu tietää yleensä ainakin poikkeemista koirannamikauppaan, mikä on sitten muuten maanpäällinen taivas kaikkine tuoksuineen.

Mamman auto ajettiin ensin käymään jossain hallissa, jossa kai joku setä sitä katteli ja antoi sitten jonkun leiman, mä ulkoilin sen aikaa mamman kanssa siinä hallin ympäristössä. Kun sieltä päästiin lähteen, mä kävin hauskuuttamassa sellaisen roskaruokapaikan drive-in -luukulla niitä sisällä hyöriviä tätejä. Kun iskä yritti tilata sieltä ruokaa, mä tunkesin päätäni hyvien tuoksujen houkuttelemana kuskin ikkunasta ulos murjoen iskää lahjakkaasti sivummalle ja yritin tehdä oman tilaukseni. Ei se onnistunu, mutta täti siellä sisällä sano mua silti ihanaks. Ja vaikka en taaskaan omaa tilausta onnistunu tekeen, sain silti lohkaistua oman osani mamman ja iskän eväistä. Se on enemmän sääntö kun poikkeus.

Sit päästiinkin koirannamikauppaan! Siellä vastassaoleva Maarit-kauppias on aina yhtä kiva, höpöttelee, silittelee ja mikä parasta, antaa aina jonkun herkkupalan mulle. Nyt satuttiin vielä sellaiseen aikaan, että siellä oli paljon noita kaksjalkaisia, niin mä keräsin siinä päivän rapsutuskiintiönikin samalla täyteen.

Mutta mitä kaikkea te ihmiset keksittekään. Mamman mukaan tarttui sieltä sellainen esine. Siis. Minä olen koira, leonberginkoira ja minulla on paksu turkki. Tai ainakin oli vielä hetki sitten, nyt oon pudotellu siitä jo ison osan, mutta se on sivuseikka. Lämpöinen mun on kuitenkin olla täällä turkissani. Minä EN, siis EN tarvitse vaatteita!

Mamma koitti selittää, ettei tätä hankittu lämmityksen takia, vaan muista syistä. Näin se perusteli:

1) Meillä täällä maalla on kohta melkein aamusta iltaan pilkkopimeää. Jos on valoa, se on vain kuunvaloa, joka ei liiemmälti valaise. Kuitenkin täällä liikkuu autoja, traktoreita, rekkoja, joiden olis ihan hyvä huomata mut pimeälläkin, jos olen vaikka irti tai muutenkin.

2) Metsästyskausi on alkanut ja me kun kuitenkin liikutaan paljon metsissä, niin ei olis kai pahitteeksi, että ne metsästäjätkin huomais jo kaukaa mun (räikeän!) väritykseni, varsinkin pimeällä.

3) Jos mä karkaan, mamman on helpompi pysyä kärryillä mun liikkeistäni. (Edelleenkään, minä en karkaa, minä vain käyn ja tulen pian takaisin..)

Siispä se pakottaa mut vaatteisiin. Huonot perustelut. Mun onneni on, ettei se vielä pakota mua pitään tota hökötystä. Onhan toi aika noloo. Ainoa lohtu tässä on, että Kapullakin on puku. Kun pakkasta alkaa enemmänkin tulla, niin se puetaan punaiseen ja mustaan. Ihan lämmityksen takia. Lähes joka ulkoilulle. Hahhaa! (Laitan siitä myöhemmin kuvan tänne, kun kerran itsenikin tuossa naurettavassa riekaleessa julkaisin) Mamma lupas mulla, ettei mun tarvi pitää tota omaa hölmöä vaatetta kun ihan äärimmäisissä tilanteissa. Niinkun vapaana hämärässä/pimeässä metsässä tai pellolla. Sekin on liikaa.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että tästä hökötyksestä ON PÄÄSTÄVÄ pikimmiten eroon..

Lähtisköhän se, jos oikein otan vauhtia ja revin..