perjantaina 02.03.2007

Pikkutirriäisestä..

..pentuajan..

..ja junnuajan..

..kautta isoksi tytöksi!

Meitsillä on siis tänään syntskäripäivä! Kaks iloista vuotta olis nyt täällä temmelletty. Nyt mä alan kuulemma sit hiljalleen oleen aikuisiässä. Ei uskois, vai mitä, kyllä aika on niin nopeasti vierähtänyt. Aamulla mamma laulaa luikautti mulle, että hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain (eilen ne kyllä jo Valkeakoskellakin lurittelivat porukalla paljon onnea vaan). Mä siitä laulusta niin piittais, mutta jos jotain hyvää syötävää sais..

Sainpas! Namskis ;)

Eilen sain Valkeakoskella liha-keksi-"kakun" ja pari voideltua väinämöisen palttoonnappia (tiiättekö, sellasia kovia jotain ruisjuttuja ja ihan älyttömän hyviä), niin tänään en sit enää kaakkua saanu. Mut oli mamma sentään ostanu mun kuppiin tälle päivälle possun sydäntä, mikä on niinkun yks mun ykkösherkuista. Ja sain mää uuden lelunkin, siitä mullei oo näyttää kuvaa, kun hajotin sen heti.

Ikävä, ettei Kapu oo kotona juhlistamassa mun päiviäni mun kanssa. Se hävis taas eilen täältä johonkin, kuulin niiden puhuvan että huilaan iskän vanhemmille, kun mullon se juoksusysteemi pahimmillaan menossa. Viimeiset kaks viikkoo on ollu aika hullunmyllyä. Me oltiin ensin mamman kanssa Valkeakoskella pari päivää, sit kun me tultiin, Kapu lähti iskän vanhemmille. Pari päivää menikin siinä välissä yhdessä, mutta erikseen, kunnes me taas lähdettiin Valkeakoskelle, ja kun tultiin niin Kapu lähti ja taas me mentiin ja ja ja..On ollu kaikille aika väsyttävää. Onneks mammalla oli lomaa viime viikolla, niin oli aikaa ajella edestakas. Tässä jokunen kuva noilta Valkeakosken keikoilta, olipas mamman Elise-serkkukin siellä ja pari yötä myös meillä täällä. Elise on sitten niin mahottoman kiva tyyppi.

Tässä mun suojattini Vilma tekee jotain, mistä minä en ymmärrä mitään. Jotku hökötykset sillä oli jaloissa ja toiset käsissä ja niillä lykittiin eteenpäin?

Tässä ollaan porukalla hiukan ulkoilemassa, mä vartosin kiltisti Mummun, Elisen ja Sallan kanssa kun mamma kapus Vilman mukana laskemaan sellaista hurjaa mäkeä kiljuen alas..(mä en sit tajua teidän ihmisten aktiviteetteja)

..ja seurasin silmä kovana Vilman menemisiä ja tekemisiä.

Tulipahan piipahdettua myös mammanmammanmammalla, eli Eira-mummullakin, minä löydyn tuolta sohvatyynyn virkaa tekemästä Vilman pään alta.

Mut kaikenkaikkiaanhan lomat menee aina liian nopeasti. Kun arki koitti, koitti myös se päivä, kun mut nakitettiin yksin kotiin (plääh) ja mamma ja iskä lähti Kapun kera sinne jonnekin Turkuun. Mamma sano mulle, että mä olisin vaan onnellinen etten pääse mukaan, jos tietäsin minne ne oli menossa.

Kapulle oli laitettu sitä nukkumattia ja se oli ultrattu ja röntgenkuvattu ja siitä oli otettu veri- ja pissanäytteet niiden taannoisten veritiputtelujen takia. Kapulle todettiin sit laajentunut eturauhanen, eturauhasen tulehdus sekä toisessa kiveksessä jokin outo ihomuutos, joka saattaa olla jonkinlainen ihokasvain. Virtsassa oli kuulemma ollu reilusti valkuaisia ja verta, johtuu kuulemma ihan tosta eturauhasen kenkkuilusta. Veriarvot oli suht ok. Maksa-arvo oli hiukan koholla, mutta ei niin paljon, että mitään toimenpiteitä siihen vielä tarvittais. Sitä jäädään sit kuulemma seuraileen.

Kapu ei tiiä, mitä noi on suunnitellu sen pään menoks. Vaihtoehtoina olis jotku hormonihoidot ja joku kastrointi, joista lääkäri ehdottomasti suositteli jälkimmäistä, johon mamma ja iskä olivat ehdottomasti samaa mieltä. Kapu joutuu toimenpiteeseen 19.3. Hiukan nuita ihmisiä harmittaa vanhaa koiraa enää leikellä, mutta sillä voitetaan niin paljon elämänlaatua ja -aikaa, että siihen nyt mennään. Kapu on kuitenkin sen verran hyväkuntonen pappara vielä, että kestänee sen hyvin ja toipuneekin kohtuullisen nopeasti. Pieni operaatiohan se oikeastaan on. Se outo ihomuutos tulee siinä sitten samalla poistetuks. Mamman ja iskän sydämiltä putos suuri kivi tuon käynnin jälkeen. Mamma oli jo mielessään hautonut, että ei kai se meidän Gabrielin aika vaan vielä ole..Mikä aika, sitä en oikein tajunnu.

Nyt mä painun rouskutteleen rustoja, kun mamma muisti viimein tuoda niitä mulle lisää, nami. Synttäriterkkuja haluun ehdottomasti tähän lopuks laittaa kaikille ihanille sisaruksilleni, siispä PALJON ONNEA Luna, Mimmi, Nala, Osmo, Luca, Nana, Mörkö ja Mette! Toivottavasti meillä kaikilla on vielä huima määrä iloisia vuosia edessäpäin!

Pst. Ai hitsi, meinas unohtua. Mamma halus hiukan palstatilaa. Se oli niin otettu, kun viimeks käytiin Valkeakoskella, kun Vilma oli piirtänyt sille värikkään kuvan, jossa on mamma ja Vilma sekä ojentanu mammalle mitalin siksi "kun sinä oot niin hyvä Täätä" :) Mammaa vallan puhutellaan tuolla Valkeakoskella "Täätä"-nimellä, on kuulemma peruja niiltä ajoilta, kun Vilma on opetellut puhumaan eikä osannut vielä sanoa sanaa "täti". Se vääntyi "täätäksi" ja nimi jäi elämään. Ohessa siis vielä Vilman piirustus (mamma kuvassa vasemmalla, Vilma oikealla) ja mamman saama hyvän-täätän-mitali :)