Meitsillä on tänään 3 vee-syntskärit. Mä muuten tätä synttärihössötystä tajua, mutta mutsi aina näinä päivinä laulelee paljon jotain onnittelurallatuksia ja me saadaan tavallista paremmat purtavat. Tänään olikin taas sitä maksalaatikkokeksilihanakki-kakkua, ei paha!
Torstaina lähettiin autoileen. Jo se pelkkä sana "autolla" saa mut steppaan innoissani, koska se tietää aina jotain vaihtelua tähän kotoeloon. Ja meillähän on nyt siis magee koira-autokin. Sama vanha pikkuhoppa, mutta komiasti meillon tilaa Kaprin kaa körötellä, kun mutsi poistatti siitä etupenkin, että me mahuttas mukavammin kyytiin. Se repsikan paikka on yleensä mun, mutta suostun mä välillä sitä Kaprin kaa vaihteleenkin.
Kas näin sitä mennään..
Matkalla mä kysyin mutsilta mihin me mennään.. "Kerro nyt?"
Ramos?! Kapukin?! Wooaa!
Kapri matkustaa tyylilleen uskollisena aina jotenkin näin..pään on aina saatava levätä johonkin, useimmiten kyllä mutsin reisiin tahi sen olkapäähän.
Ramos?! Kapukin?! Wooaa!
Kapri matkustaa tyylilleen uskollisena aina jotenkin näin..pään on aina saatava levätä johonkin, useimmiten kyllä mutsin reisiin tahi sen olkapäähän.
Humppilassa poikettiin sit eka moikkaan Jussia ja Kapua. Vanha Kapuhan on jo aika vanha, tyyliin jos mää oon sen kolme, niin Kapu on ainakin monta sataa viikkoo mua vanhempi (mutsin huom. täyttää keväällä 11 v.), mutta komeesti se jalka vaan yhä nousee. Kortisonin avulla se tepsuttelee siellä kotonaan, vanhaparta. Oli sitä sentään kiva nähdä! Kapria se ei kauheesti arvostanu. Niinkuin ei muuten kaikki muutkaan vanhemmat meikäläiset, kun Kapri on sellanen elosalama. Hyvin ne silti juttuun tuli, kun Kapu vaan kerto kuka käskee. Kuvasatoo ei ikävä kyllä oo yhtään. Mutsi katto kuulemma kameran virtaa täyteen ennen lähtöä, mutta niin noi autokuvat vaan jäi sen päivän vikoiks. Taitaa olla kamera vetelemässä viimisiään. Jussilla viivyttiin tovi, saatiin matka pari levyä kananmunia ja saatiin lainata sen tavaravaakaa. Meitsi kuulemma tasan 50 kg, Kapri (joka huojui vaa´alla kuin heinämies, yllätysyllätys :-D) noin 53 kg. Iso pirulainen toi pikkusysteri.
Siitä Jussilta kurvattiin sit Venäjänkankaalle, jossa meitä vartos läjä maaliman parasta seuraa, jos multa kysytään! Portin takana huiski kolme innokasta häntää, jotka kuulu siis meidän sydämenvalituille, Ronnielle, Jartsille ja Ramokselle. Musta on tullu vähän laiskanpuoleinen leikkijä, mää riehun sellasen viis-kymmenen minuttia ja lopun aikaa tarkkailen tilannetta tai hellustelen Ramoksen kanssa. Kapri hoitaa kyllä sit sen leikkipuolen munkin edestä. Ne löysi Ronnien kanssa toisensa, ja viettivät melkein koko ehtoon keskenään. Meijän mutsit höpötteli tuntikausia kuulumisiaan välillä ulkona, välistä teekupin äärestä. Mekin päästiin Kaprin kaa sisällä käymään. Mä tein kaikkeni varastaakseni kaiken ruoan, mitä keittiössä haistoin, mutta epäonnistuin surkeesti. Mutsi sano, että kukaan ei kohta enää usko, että me saadaan Kaprin kaa ruokaa kotonakin. Siihen malliin me tyhjennettäis molemmat koko maailma purtavasta..
Muutama kuvatus tästä poikien kanssa vietetystä ehtoosta löytyy noiden ihanien poikien sivuilta.
Käytiin me tässä taannoin muuten pyörähtään yhessä sellasessa näyttelyssäkin. Lahti kuulemma, Renkomäen halli ja Open Show. Siispä amuvarhaisella viikko sitten meitä huristi hakeen valkonen auto, jonka sisältä löyty Helppä-täti ja Kaprin Leevi-veikka. Mutsi oli liikkeellä tosi huonoilla yöunilla ja oli kyllä sen mukainen hutiluskin. Reikiä sillon päässä, kun hukkaa kännykkänsäkin heti ekalle huoltsikalle. Onneks joku rehellinen setä sen mutsille löysi. Kapri oli aika hesseli taas ensimmäisen tunnin näissä bileissä, mutta kyllä sen käytös tuolla hulinassa oli jo huomattavasti viime kertaa rennompaa. Kyllä mutsi sai tarkkana olla, mutta hyvin se lähti meneen. Kaprin esiintyminen menikin jo todella kauniisti aikaisempaan verrattuna. Harjootus tekee mestarin. Mutsi saa vaan opetella esittään Kaprin seisovilteen, kun Kapri veti aina jalat alleen, kun mutsi kyykisty sen viereen. Mä kävin kans pyörähtään siellä kehässä. Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan mutsi sai mun pään nouseen ylemmäs ja mun koko olemukseen vähän ryhtiä. Mä sijotuin kuulemma siinä omassa luokassani kolmanneks. Joku keltanen härpätin siitä saatiin, mut mä kyllä arvostin enemmän sitä namipussia, joka tuli kylkiäisinä. Tuomarin arvostelut löytyy tuolta meen Tuloksista. Yritettiin me muuten tääläkin ryövätä parhaamme mukaan kaikki syötävä Helpän ja mutsin kasseista. Välistä me taidettiin onnistuakin ;)
Kaprin Lerppu-veikka voitti junnupojat ja mun systerini Mimmi, joka myös paikan päällä nähtiin, oli omassa luokassaan nelkku. Oltiin siinä sellasessa kehässäkin, missä juostaan neljän hengen porukalla sitä ympyrää. Lerppu, Mimmi ja me. Siinä me tultiin kolmanneks. Mutsi kiittää Janinaa Kaprin handlaamisesta. Ja me kaikki kolme kiitetään Helppä-tätiä ja Lerppua matkaseurasta! Yks ainoo kuvatus takertu matkasta mukaan, mut se me kai voidaan mutsille antaa anteeks, kun ei sillä meinannu oikkeen kätöset riittää kuvaamiseen..;)
Kumpi lie kumpi..Toinen osaa chillata ja toinen taas ei :)
Siitä Jussilta kurvattiin sit Venäjänkankaalle, jossa meitä vartos läjä maaliman parasta seuraa, jos multa kysytään! Portin takana huiski kolme innokasta häntää, jotka kuulu siis meidän sydämenvalituille, Ronnielle, Jartsille ja Ramokselle. Musta on tullu vähän laiskanpuoleinen leikkijä, mää riehun sellasen viis-kymmenen minuttia ja lopun aikaa tarkkailen tilannetta tai hellustelen Ramoksen kanssa. Kapri hoitaa kyllä sit sen leikkipuolen munkin edestä. Ne löysi Ronnien kanssa toisensa, ja viettivät melkein koko ehtoon keskenään. Meijän mutsit höpötteli tuntikausia kuulumisiaan välillä ulkona, välistä teekupin äärestä. Mekin päästiin Kaprin kaa sisällä käymään. Mä tein kaikkeni varastaakseni kaiken ruoan, mitä keittiössä haistoin, mutta epäonnistuin surkeesti. Mutsi sano, että kukaan ei kohta enää usko, että me saadaan Kaprin kaa ruokaa kotonakin. Siihen malliin me tyhjennettäis molemmat koko maailma purtavasta..
Muutama kuvatus tästä poikien kanssa vietetystä ehtoosta löytyy noiden ihanien poikien sivuilta.
Käytiin me tässä taannoin muuten pyörähtään yhessä sellasessa näyttelyssäkin. Lahti kuulemma, Renkomäen halli ja Open Show. Siispä amuvarhaisella viikko sitten meitä huristi hakeen valkonen auto, jonka sisältä löyty Helppä-täti ja Kaprin Leevi-veikka. Mutsi oli liikkeellä tosi huonoilla yöunilla ja oli kyllä sen mukainen hutiluskin. Reikiä sillon päässä, kun hukkaa kännykkänsäkin heti ekalle huoltsikalle. Onneks joku rehellinen setä sen mutsille löysi. Kapri oli aika hesseli taas ensimmäisen tunnin näissä bileissä, mutta kyllä sen käytös tuolla hulinassa oli jo huomattavasti viime kertaa rennompaa. Kyllä mutsi sai tarkkana olla, mutta hyvin se lähti meneen. Kaprin esiintyminen menikin jo todella kauniisti aikaisempaan verrattuna. Harjootus tekee mestarin. Mutsi saa vaan opetella esittään Kaprin seisovilteen, kun Kapri veti aina jalat alleen, kun mutsi kyykisty sen viereen. Mä kävin kans pyörähtään siellä kehässä. Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan mutsi sai mun pään nouseen ylemmäs ja mun koko olemukseen vähän ryhtiä. Mä sijotuin kuulemma siinä omassa luokassani kolmanneks. Joku keltanen härpätin siitä saatiin, mut mä kyllä arvostin enemmän sitä namipussia, joka tuli kylkiäisinä. Tuomarin arvostelut löytyy tuolta meen Tuloksista. Yritettiin me muuten tääläkin ryövätä parhaamme mukaan kaikki syötävä Helpän ja mutsin kasseista. Välistä me taidettiin onnistuakin ;)
Kaprin Lerppu-veikka voitti junnupojat ja mun systerini Mimmi, joka myös paikan päällä nähtiin, oli omassa luokassaan nelkku. Oltiin siinä sellasessa kehässäkin, missä juostaan neljän hengen porukalla sitä ympyrää. Lerppu, Mimmi ja me. Siinä me tultiin kolmanneks. Mutsi kiittää Janinaa Kaprin handlaamisesta. Ja me kaikki kolme kiitetään Helppä-tätiä ja Lerppua matkaseurasta! Yks ainoo kuvatus takertu matkasta mukaan, mut se me kai voidaan mutsille antaa anteeks, kun ei sillä meinannu oikkeen kätöset riittää kuvaamiseen..;)
Kumpi lie kumpi..Toinen osaa chillata ja toinen taas ei :)
Kommentit